Artikkeli on julkaistu Pohjolan Perhokalastajan numerossa 6/08.   

7 Viikkoa Varzinalla

”Joko kyllästyttää?” kuului kysymys, kun Tandefeltin Markus astui helikopterista 6. viikon alkaessa.

Mielestäni peitin innostukseni hyvin, kun ensimmäisen kerran oli puhetta opastuksesta Varzinalla. Asian varmistuttua olisin voinut hyppiä seinille, mutta minut pestannut Sirolan Marjut olisi saattanut tulla toisiin ajatuksiin asian suhteen, joten jätin väliin. Innostus ei ainakaan laantunut saadessani tiedon, että ensimmäisen viikon viettäisin ja opastaisin innoittajani kanssa. Alkuperäisen kipinän juuri tätä jokea kohtaan sain nimittäin tämän lehden sivuilta. Mika Vainion artikkeli tundran taimenista kiehtoi teini-ikäisenä mieltäni. Lähes 10 vuotta olin haaveillut tästä ja viimein se oli toteutumassa. Pääsisin opastamaan ja kalastamaan Varzinalle. Mutta miten voisin lähteä oppaaksi paikkaan, jossa en ollut ikinä aikaisemmin käynyt? Tästä syystä Mika lähti minun oppaaksi ensimmäiselle viikolle. Hän näyttäisi toimivat perhot, tekniikat ja paikat. Parempaa opasta ei olisi voinut toivoakaan. Tämä oli samalla ainutlaatuinen tilaisuus nähdä koko taimenleirin kausi alusta loppuun. 

Taimenleiri

Taimenleiri

Tänä vuonna taimenleirin kausi alkoi 12.7 ja päättyi 30.8, eli seitsemän viikkoa uskomatonta taimenen kalastusta. Taimenleiri sijaitsee noin 25 km ylävirtaan varsinaisesta Varzinan pääleiristä. Taimenleirillä majoitutaan mukavissa kolmen hengen teltoissa, joissa on puulattiat sekä kamiina. Leiristä löytyy sauna kahdella suihkulla, joista tulee myös lämmintä vettä. Ruokalan yhteydessä on keittiö.

Selvitettäköön heti alkuun, että Varzinan taimenleirillä ei normaalisti ole kuin yksi opas 10 kalastajaa kohden. Tästä syystä kutsuisinkin pestiäni leirin kalastusisännäksi ennemmin kuin oppaaksi. Leirin henkilökuntaan kuului minun lisäksi neljä muuta. Eino toimii leirin päälikkönä ja alaisenaan hänellä oli Igor, Gennady ja Aleksei. Tänä vuonna varsinkin kokki Igoria kiiteltiin erittäin hyvistä ruuista. Kyseltiinpä monesti mm. Igorin borsch-keiton reseptiä. Gennady toimi erinoimaisena apukokkina ja monesti ruoka saattoi olla enimmäkseen hänen käsialaansa. Sen verran raamikkaista miehistä oli kyse, että moni ihmetteli kuinka Venäjällä oli varaa jättää nämä miehet pois Pekingin Olympialaisten painijoukkueesta.

Kyyti

Matkustus

Suomalaiset ryhmät, sekä ensimmäisen viikon sveitsiläisryhmä, yöpyivät Ivalon Hotelli Kultahipussa ennen matkaa Murmanskiin ja siitä tundralle. Ivaloon saavuttiin omavalintaisilla kulkuneuvoilla. Ivalosta Murmanskiin kuljettiin bussilla, jossa sai istua noin 4 tuntia ja siitä eteenpäin olikin vuorossa kuuluisa helikopterilento. Korvatulpat oli hyvä kaivaa esille tässä vaiheessa. Allekirjoitanut oli luonnollisesti unohtanut kyseiset ”turhimukset”, mutta hätä ei ollut tämän näköinen, sillä Mika pelasti noviisin hädästä. Tunnin ja vartin lennon jälkeen allamme näkyi Varzina!

Näitä koskikorentoja kuoritui kahden ensimmäisen viikon aikana runsaasti. Koko #6-8

1. viikko      

Saavuttuamme leiriin Mika totesi veden olevan korkeammalla kuin oli ikinä nähnyt. Eino ja ”pojat” olivat laittaneet leirin valmiiksi ensimmäisille vieraille. Tämä viikko olikin täysin keski-eurooppalainen. Porukka koostui suurimmaksi osaksi sveitsiläisistä, sillä sveitsiläinen matkanjärjestäjä oli ostanut viikon. Joukkoon mahtui myös Italian, Slovenian ja Unkarin passin omaavia. Päivällisen jälkeen pääsimme joelle. Nyt jo ensikertalainenkin huomasi, että vettä virtasi todella paljon. Veden lämpötila oli 10 astetta. Tämä tiesi vaikeaa viikkoa opastettaville ja etenkin oppaille. Kun ottaa huomioon vielä sen, että tämän viikon kalastajat eivät olleet kovinkaan kokeneita, olisi kalat todella kiven alla. Heti ensimmäinen ilta myös todisti tämän. Illan tulos oli kaksi taimenta koko porukalle. Upposiimat olivat valttia streamereiden kanssa. Muita emme vielä uittaneetkaan. Seuraavan päivän reissu ylös tuotti onneksi enemmän onnistumisen tunteita. Mikan kanssa jatkoimme kanavalle asti, jossa Varzina saa alkunsa Enozero-järvestä. Vieraat eivät jaksaneet näin ylös, mutta oli tärkeää käydä tarkistamassa onko kalaa laskeutumassa järvestä. Teimme muutaman tärkeän havainnon. Taimenille toimi tällä hetkellä paremmin mutu jäljitelmät, kuin enemmän käytetyt isot mustat streamerit. Mutujahan taimenet usein syönnöstävät Varzinalla. Toinen havainto liittyi pintaravintoon. Taimenet söivät kanavalla, ja kuten saimme myöhemmin huomata myös alempana, joitain punaruskeita kovakuoriaisia ja pieniä kaksisiipisiä. Foamista tehdyt kovakuoriaisjäljitelmät tuottivatkin tämän kauden ensimmäiset pinturitaimenet.

                      Ensimmäiset lohikontaktit saatiin vasta viikon puolivälissä. Lohta ei ollut vielä suuremmissa määrin noussut Varzinan yläosiin. Tämän vuoksi mielestäni olikin sääli, että suurin osa vieraista panosti lohenkalastukseen. Vaikka taimenen kalastuskaan ei ollut nyt helpoimmillaan, sitä kumminkin sai, jos jaksoi tehdä töitä. Lämmin sää takasi päivisin todella hyviä päivänkorennon (#14-16) kuoriutumisia ja loppuviikosta alkoi isoja koskikorentoja (#6-8) kömpiä rannoille. Viikon viimeisenä päivänä koskikorennot lähtivät lentoon Enozeron niskalla, joka tarjosi ensiluokkaista pintaperhokalastusta.

                      Ensimmäinen viikko oli ohi. Saalis ei ollut kummoinen, ottaen huomioon missä olimme. Mutta tähän oli selkeät syyt. Jos panostaa enemmän golf svingin harjoitteluun tundralla, kuin kalastukseen yhdellä maailman parhaista taimenvirroista, ei kauaa tarvitse ihmetellä saalin vähyyttä. Viitaten erääseen slovenialaiseen asiakkaaseen... Minulle viikko oli ollut todella antoisa. Viikko Mikan seurassa oli ollut sitä mitä odotinkin. Opin paljon uutta ja oli sääli, ettei  Mika voinut olla pidempään

Taimen niskalta, isolla koskikorennon jäljitelmällä

2. viikko

Tämäkin viikko oli sveitsiläinen, kolmea saksalaista lukuunottamatta. Vesi oli laskenut noin 10 cm ja edellisviikon lämmin sää oli nostannut veden lämpötilan 16 asteeseen. Sekä päivänkorentojen, että isojen koskikorentojen kuoriutumiset jatkuivat. Lohiinkin saatiin jo huomattavasti useammin kontaktia. Kauden ensimmäinen lohi saatiinkin alkuviikosta ja mikä parasta pinta Bomberilla. 94cm lohi #6 luokan vavalla oli hyvä alku lohikaudelle. Vaikka loheen oli paremmat mahdollisuudet tällä viikolla, oli tämän viikon vieraat vähintään yhtä paljon taimenen kuin lohen perässä. Eikä syyttä, oli pintaperhokalastus niin hyvää. Ensimmäiset kunnon vesiperhoskuoriutumiset nähtiin pohjansirvikkäiden ja toisen pienemmän lajin muodossa. Puolessa välissä viikkoa tuuli alkoi puhaltaa pohjoisesta, sää kylmeni ja aika ajoin ripotteli vettä. Tähän loppui myös suuremmat vesiperhoskuoriutumiset, mutta päivänkorennot eivät olleet säästä moksiskaan.

                      Minulle yksi tämän viikon kiinnostavimmasta tapahtumista oli opastaa yhtä saksalaisista. Georg oli pitkänlinjan perhokalastaja, joka pääasiassa kalasti pintaperhoilla. Hän oli kalastunut itse Itävallan suuren Hans Gebetsroitherin kanssa. Omistipa hän jopa yhden Gebetsroitherin tekemän vavan. Oli mielenkiintoista kuulla tarinoita miehestä, joka on ns. itävaltalaistyylisen (Austrian / oval / elliptical casting) heittotekniikan isä ja kuuluisa bambuvapojen rakentaja.

Lohi S-mutkasta pintabomberilla

3. viikko

Vihdoin alkoivat suomalaisviikot. Tästä eteenpäin kausi olikin pääasiassa suomalainen. Jälleen oli vesi laskenut noin 10 cm viikon takaisesta, mutta nyt oli myös veden lämpötila laskenut 11 asteeseen. Huonosta lentosäästä johtuen Nyblomin Janne saapui ryhmänsä kanssa myöhään illalla, tai itseasiassa vuorokausi taisi jo olla vaihtunut. Tämä ei silti estänyt suurinta osaa porukasta lähtemästä kalastamaan yöllä kylmään vesisateeseen, heti ”päivällisen” jälkeen. Olipa pojat nauttineet hieman miestä väkevämpää, pitkästä odotuksesta Murmanskissa johtuen. Kaikki kumminkin selvisivät takaisin leiriin ja kalaakin oli tullut. Seuraava päivä osoitti, että Varzina on todella maailman parhaimpia taimenjokia. Mikä parasta, ainakin omasta mielestä, ei Varzinasta kalaa käydä vain ottamassa. Kalojen eteen täytyy tehdä töitä ja osaava perhokalastaja voikin päästä uskomattomiin saalisiin. Kaikki saivat hyvin kalaa, eikä ihme, sillä kaikki olivat myös valmiina hieman ponnistelemaan. Tällä en tietenkään tarkoita, että joella pitäisi olla hampaat irvessä, eikä siitä ollutkaan kyse. Kaikki vain viihtyivät joella sen verran hyvin, että saalis oli myös sen mukaista.

Viime viikon lopulla alkanut pohjoistuuli, kylmä ilma ja vesisade jatkui koko viikon. Silti tällä viikolla tuli todella hyvin kalaa ja tämä olikin kauden paras viikko lohen suhteen ja taimeniakin tuli toiseksi eniten. Suurin osa taimenista tuli päivänkorennon jäljitelmillä, joita kuoriutui kahta lajia merkittävissä määrin. Vaalean oliivia sukeltajasurviaista (#16-18) ja isompaa kellertävää lajia (#12-14), joka ainakin muistutti laakasurviaisia. Vaikka streameritkin toimivat, varsinkin yläosilla, ei kalat ottaneet pinnassa uitettuun streameriin kaikkien odottamalla tavalla. Viikon kruunasi Vallin Samin ja allekirjoittaneen päiväreissu Chilille, josta saimme yhteensä noin 60-70 yli 50 cm taimenta.

4. viikko

Viikko alkoi todella kylmänä. Lauantai iltana oli vain 3 astetta ja veden lämpötilakin oli laskenut 9 asteeseen. Ensimmäisen viikon alusta vesi oli nyt laskenut noin 40cm, eli tasaisesti 10cm viikossa. Edellisen viikon Nyblomin porukasta jäi neljä, joten helikopterista astui kuusi tuoretta kalastajaa. Uusien joukossa oli 5 ensikertalaista ja kaksi heistä saisi varsinaisen kasteensa perhokalastukseen Varzinalla. Ei hassumpi paikka aloittaa perhokalastus. Jos viime viikon porukka ei hirveästi opasta tarvinnut, niin tällä viikolla allekirjoittanut pääsi tosi toimiin. Kalan saantia ei edellenkään auttanut jatkuva pohjoistuuli. Kylmä ilma ja vesisade taukosikin kerran tämän viikon aikana, kun tuuli kääntyi. Auringonpaiste otettiin vastaan ilomielin, yli kahden viikon pituisen märän jakson jälkeen.

Tällä viikolla suurin osa asiakkaista oli tamperelaisia tai turkulaisia. Onneksi sanakirjaa ei tarvinnut kaivaa esille. Suomikin taittui heiltä kiitettävästi. Heidän välinen pokeriturnaus päättyi kyllä turkulaisten murskavoittoon. Kalallakin käytiin ja tulihan niitä myös kaikille. Kalastuksellisesti viime viikon toisinto. Päikkärit jatkoivat kuoriutumistaan, vaikkakin kuoriutuminen hieman hiipui loppuviikkoa kohden.

Viikon hauskimpia tapahtumia kalastuksellisesti oli lohen raivoisa otti jättimäiseen sopuli- / myyräjäljitelmään. Idea tähän tuli asiakkaan virtaan heittämästä kuolleesta myyrästä, jonka lohi kävi korjaamassa talteen. Muuten itselleni kohokohta oli päästä kalastamaan Nyblomin Jannen kanssa. Oli hienoa katsoa Jannen taiturimaista surffilaudan uittamista.

Tupla Danin kanssa. Kalat söivät pupia lähes meidän jaloista.

5. viikko 

Huono lentosää vaivasi taas. Vaikka uusi ryhmä pääsi leiriin, niin sumu esti edellisen viikon asiakkaita lähtemästä. Leirillä oli yhden yön tupla ryhmitys ja vielä lentäjät päälle, eli ahdasta oli. Osa joutui nukkumaan ruokalassa. Onneksi helikopteri pääsi lähtemään seuraavana aamuna. Mutta lähtijöille se oli vasta seikkailun alku...

Uusi ryhmä oli kansainvälinen. Joukkoon mahtui suomalaisten lisäksi norjalaisia, amerikkalaisia ja yksi puolalainen. Sirolan Henri lupasi opastaa puolalaista tuttuaan ja minä opastaisin amerikkalaisia. Muille Varzina olikin ennestään tuttu. Heti sunnuntaina Danin taimenennätys meni uusiksi, kun hän sai keskeltä päikkärihätsiä pinturilla 64 cm varzinalaisen. Kummatkin miehet, Dan sekä Mike ovat matkanneet perhovapoinensa ympäri maailmaa kalojen perässä, lähinnä kuitenkin Kamchatkassa ja Alaskassa. Varsinkin Dan oli todella innoissaan vesiperhosten kuoriutumisesta hämärässä sekä surffilaudoista, joita hän onkin jo tilannut minulta lisää.

Tällä viikolla vesiperhoset alkoivat tosiaan kuoriutua isommissa määrin. Kun sää oli vähänkään otollinen, useampaa lajia kuoriutui. Oma tulkintani oli, että samaan aikaan kuoriutui ainakin jotain putkisirvikästä, siiviläsirvikästä ja koskisirvikästä. Kalat tuntuivat keskittyvän paikasta riippuen eri lajeihin. Toisella puolella jokea ne saattoivat syödä koskisirvikkään pupia kovemmasta virrasta, kun toisella puolella ilmeisesti siiviläsirvikkään likosiivet olivat mielenkiinnon kohteena isossa akanvirrassa. Lämminnyt sää oli varmasti tähän syynä. Parhaimmillaan ilma lämpeni jopa yli 20 asteeseen. Vesi oli ensiksi kylmennyt alkuviikosta 8 asteeseen, mutta tiistaina se lähti etelätuulen ansiosta nousuun. Sen lisäksi, että etelätuuli toi lämmintä ilmaa, se toi myös vettä Enozero-järvestä. Keskiviikkona vesi oli noussut noin 10 cm alkuviikosta ja sen lämpötila oli 11 astetta. Lohi oli kumminkin yllättävän huonolla otilla, vaikka uuttakin kalaa tuntui tulleen ylös. Otteja tuli paljon aika ajoin, mutta ne pysyivät huonosti kiinni.

Yksi erikoisuus, jota amerikkalaiset kokeilivat loppuviikosta oli hauen kalastus. Dan saikin hyvän kokoisia haukia, isoimman ollessa metrin pituinen. Pitäisikö Varzina River Company:n alkaa myymään myös hauenkalastusmatkoja tundralle? Kaikenkaikkiaan taas todella antoisa viikko ja varsinkin vesiperhosten kuoriutuminen tuntui aktivoivan kaloja kaikin puolin. Yökalastus oli parempaa ja pinnassa nopeasti alavirtaan uitettu streamer toimi todella hyvin.

 Sidontaa leirissä Charlesin kanssa. Caddiksiä syntyy liukahihnalta.

6. viikko

Edellisen viikon jälkeen ei ollut vaikea arvata, että tästä viikosta tulisi todella kalaisa. Vesi oli edelleen noin 5 cm koholla edellisen viikon alusta ja veden lämpötila oli 12 astetta. Vaikka Lake Poolin alapuolella streamerit tuottivat suurimmaksi osaksi vain otteja, niin sen yläpuolella, etenkin ns. ihme maililla ne toimivat todella hyvin. Sekä isot mustat, että pienemmät mutu streamerit toimivat hyvin. Surffilauta, joka toimi edellisellä viikolla, aiheutti enemmänkin vain pyörähdyksiä. Enozero-järvestä oli selvästi laskeutunut lisää isoa taimenta jokeen. Tästä viikosta tulikin koko kauden paras taimenen osalta sekä määrällisesti, että koon puolesta. Loppuviikosta saldona oli 290 yli 50cm taimenta. Kauden isoin taimen lankesi tällä viikolla isoon mustaan streameriin ja pituutta kalalla oli 74cm.

Alunperin tälle viikolle oli tullut 9 kalastajaa, mutta asia korjaantui keskellä viikkoa. Tiistaina tuli tämän viikon kymmenes kalastaja. Kun tulin päivälliselle, odotti ruokalassa harmaatukkainen tutunnäköinen mies. Hän esitteli itsenä Charlesiksi. Tunnistimme miehen monista lehtiartikkeleista itse Charles Jardineksi. Hän oli viikonloppuna menossa pitämään Moskovaan perhonheiton Masterclassia ja tapahtuman järjestäjä oli saanut järjestettyä miehen muutamaksi päiväksi Varzinalle. Hän ei oikeastaan tiennyt mitä odottaa, mutta aikoi kirjoittaa artikkelin Fly Fishing & Fly Tying lehteen. Viikon loputtua hän sanoi kokeneensa parasta taimenen kalastusta koskaan. Varzinaa voi hyvällä syyllä kutsua ainutlaatuiseksi. Hän oli myös todella otettu yökalastuksesta. Ihmettelyn aiheena oli kuinka keskellä pimeintä ja kylmintä (+4C) yötä oli suuri vesiperhosten kuoriutuminen käynnissä. Ainoa valituksen aihe oli jälleen kerran lennot, sillä Masterclass jäi pitämättä. Hänen piti lähteä joko torstaina tai perjantaina, mutta helikopteri lensi vasta sunnuntaina.

                      Henkilökohtaisesti parasta tässä viikossa oli ehdottomasti päästä opastamaan ja myös kalastamaan Charlesin kanssa. Vaikka itse olisin halunnut pitää kovempaa tahtia sekä kalastuksen, että kävelemisen suhteen, oli mahtavaa päästä huippukouluttajan oppiin. Opin hiukan kärsivällisyyttäkin. Kävimme läpi eri nymfikalastustekniikoita, mikä oli juuri sitä mitä täältä hainkin – opin paljon uutta.

Pelkkää hyvää ei tämä viikko tuonut tullessaan. Satelliittipuhelimen välityksellä sain tiedon mummoni kuolemasta. Hautajaiset olivat 30.8 lauantaina, jolloin minun oli määrä palata ns. sivilisaation pariin. En olisi ehtinyt hautajaisiin, jos olisin lähtenyt muun porukan mukana lauantaina, joten lähtisin huoltolennolla, jonka aikataulu selvisi vasta tulevalla viikolla.

Charlesin taimen keskeltä pupalätinää.

7. viikko

Olisi luullut, että tässä vaiheessa olisin lähinnä odottanut helikopteria, joka veisi minut pois tuolta karulta tundralta. Mutta minun kalastushaluni oli suuremmat kuin missään vaiheessa tällä kaudella. Tällä viikolla toimin lähinnä Tolosen Teemun oppaana, joka oli ensimmäistä kertaa Varzinalla. Olimme sopineet Heltimon Juhan kanssa, joka jäi edelliseltä viikolta, että hän toimisi muulle porukalle oppaana.  Sitä varten hän oli kahdeksi viikoksi tullutkin. Kun helikopteri oli laskeutunut, emme malttaneet Teemun kanssa edes odottaa päivällistä. Otimme evästä mukaan ja suuntasimme jokea ylöspäin. Reissu oli hyvä, isoin taimen oli Teemun 69 cm, joka tuli mustalla streamerillä. Seuraavana päivänä koin varsinaisen paljastuksen. Alkukaudesta olin sitonut muutamia vaaksiaisjäljitelmiä, joita en ollut kokeillut. Syynä tähän oli, että vaikka kalat silloin tällöin näitä söivät, ei niitä suuremmissa määrin veteen joutunut. Olihan minulle kerrottu, että joskus vaaksiainen on täällä hyvin merkittävä jäljittelyn kohde. No kesken pienten sukeltajasurviaisten kuoriutumisen, päätin kuitenkin antaa vaaksiaiselle mahdollisuuden. Olin muutaman taimenen saanut päivänkorennonjäljitelmillä, mutta helppoja ne eivät olleet. Kun vaaksiainen ensimmäisen kerran kellui aktiivisen kalan yli, oli seurauksena väkivaltainen otti. Sama toistui lähes kymmenen kertaa sen iltapäivän aikana. Mikä perho! Miksi en ollut aikaisemmin sitä kokeillut? No turha sitä oli miettiä, nyt piti vain nauttia tästä. Viimeistä kalaa näistä väsyttelin kauan. Kala vei pitkälle järvelle Lake Poolin inflowssa. Kun vihdoin sain sen haavittua, osottauttui se ilmeisesti kauden isoimmaksi pinturikalaksi. 68cm taimen vaaksiaisella kruunasi kauteni Varzinalla. Kun seuraavana päivänä opastin asiakasta, oli vaaksiainen jälleen pettämätön. Päivänkorennot jatkoivat kuoriutumista ja vaaksiainen jatkoi siitä, mihin edellisenä päivänä oli jäänyt. Siitä osoituksena useampi hieno taimen. Vesiperhosten kuoriutuminen oli selvästi laantunut tällä viikolla, mutta päivänkorentojen kuoriutuminen päivällä korvasi tämän puutteen. Onhan päivänvalossa, loppujen lopuksi, mukavampi kalastaa.

                      Olin saanut tiedon, että huoltolento tulee keskiviikkona klo13  hakemaan minut, mutta kuten arvata saattoi, eipä tullut. Kun muut tulivat päivälliselle, olin edelleen leirissä. Lohiakin oli tullut ja siitä tietysti oltiin innoissaan. Viimeisen illan kävin rennoin mielin kalassa. Torstaina helikopteri sitten vihdoin tuli ja minun oli aika jättää hyvästit Varzinalle.

Perustane vaaksiaisella Lake Poolin inflowsta.

Yhteenveto

Koko kausi oli viikon tai jopa kaksi myöhässä. Myös vesi pysyi kohtalaisen korkealla koko kauden. Tämä tosiaan vaikeutti varsinkin alkukauden kalastusta huomattavasti. Vesiperhosten kuoriutumisiin myöhässä oleva kausi vaikutti paljon. Suuret kuoriutumiset tulivat myöhään ja loppukaudesta tuntuikin, että vesiperhoset kuoriutuivat säästä riipumatta. Ilmeisesti vesiperhoset eivät voineet enää odottaa parempia aikoja jos aikoivat kuoriutua.

Yksi huomattava asia perhojen suhteen oli, että lähes viikoittain vaihteli mitkä streamerit toimivat ja mitkä ei. Alkukaudesta toimi parhaiten uppoavilla siimoilla uitetut simppu tai mutu jäljitelmät. Kun jonain viikkona parhaiten toimivat pinnassa viistävät hiirijäljitelmät tai surffilaudat, saattoivat ne seuraavana viikkona aiheuttaa vain pyörähdyksiä. Tällöin saattoi toimia isot mustat streamerit tai mutu jäljitelmät. Jos jossain kohti jokea oli käytetty paljon jotain tiettyä streameriä, toimi joku vaihtoehtoinen malli kyseisessä kohtaa jokea luonnolisesti paremmin.

Muutamaa asiaa haluan tämän kauden kokemuksien perusteella painottaa. Ensinnäkin, lohenkalastus voi toisinaan olla Varzinan yläosissa huippuluokkaa, mutta silti on kyse kumminkin taimenleiristä. Lohi on bonus. Tätä painotan siksi, että varsinkin ulkomaisissa vieraissa oli kalastajia, jotka olivat pääasiassa tulleet kalastamaan lohta ja jos sitä ei tullut olivat he tietysti pettyneitä kalastukseen.  Samaan aikaan olisi voinut olla tarjolla huippuluokan taimenenkalastusta. Toisekseen, vaikka on kyse yhdestä maailman parhaasta taimenjoesta, ei tääläkään kalat ole itsestäänselvyyksiä. Vaikka taksonomisesti ne ovat lähes ameebasta seuraavia, ei Varzinan taimenet ole kasvaneet näin isoiksi olemalla ”tyhmiä”. Joskus niiden saaminen voi olla jopa kohtalaisen helppoa, mutta toisinaan niiden eteen joutuu tekemään paljon töitä, eikä sekään välttämättä riitä. Mielestäni juuri tämä haastavuus tekee Varzinan niin ainutlaatuiseksi.

                      Ai niin, tuohon alun kysymykseen. Kyllästyttikö missään vaiheessa kaudesta? Mietitäänpäs. 7 viikkoa opastusta ja kalastusta yhdellä maailman parhaista taimenvirroista. Milloin pääsee takaisin?!

Taimenleirin henkilökunta ilosena. Keskellä ilmeisesti joku vankikarkuri hupparissa.