Heittämisen 5 perusperiaatetta Perhonheittämisessä on tiettyjä perusperiaatteita, jotka on hyvä tietää. Ne pätevät heittotyylistä riippumatta. Nämä ovat minun käyttämäni periaatteet, jotka muistuttavat hyvin pitkälti Bill ja Jay Gammelin muodostamia periaatteita (Essentials of Fly Casting), joita myös FFF yleisesti käyttää.
Jokainen periaate ansaitsee selityksen. 1. Löysää siimaa ei saa olla heiton missään vaiheessa. Tämän näkee parhaiten, kun lähtee nostamaan heittoa vedestä. Jos siima on löysänä, osa heittoliikestä hukkaantuu siiman suoristamiseen. Eli heittoa ei voi tehdä ennen kuin siiman kärki liikkuu. Pidä huoli, että aloitat jokaisen heiton vavankärki lähellä vedenpintaa ja siima suorana. Löysä siima hukkaa tehokasta heittoliikkeen pituutta. 2. Heittoliikkeen pitää olla sulava. Se alkaa hitaasti ja kiihtyy loppua kohden, suurimman nopeuden ollessa heittoliikkeen lopussa. Heittoliike päättyy täysstoppiin. Stoppi on tärkeä, koska tässä vaiheessa vapaan latautunut energia purkautuu ja siirtyy siimaan joka alkaa rullautua, eli muodostaa loopin.
3. Tiedosta vavankärjen liike, koska se myös määrittää miten siima liikkuu. Vavankärjen tulisi liikkua heitossa mahdollisimman suorassa linjassa 3-ulotteisesti. Eli taka- ja etuheiton tulisi liikkua vastakkaisiin suuntiin ja vavankärjen tulisi myös liikkua mahdollisimman suoralla tasolla.
Kuva 1. Kolme heittoa joissa esimerkit kolmesta eri perusloopin (vihreä) muodosta ja minkälainen vavan kärjen liike (katkoviivat) ne aiheuttaa. Ylimmässä heitossa vavankärki kulkee isossa kaaressa, joka tuottaa ison, energiaa hukkaavan loopin. Keskimmäisessä kärkkii dippaa heiton aikana, joka aiheuttaa ”tailing loopin”, joka on useimmin syynä ns. tuulisolmuihin. Alin heitto on esimerkki hyvästä heitosta jossa vavan kärki kulkee mahdollisimman suorassa linjassa.
4. Siimalle tulee antaa aikaa suoristua täysin etu- ja takaheiton välissä. Paussin pitää olla tarpeeksi pitkä, jotta siima ehtii rullautua täysin auki, mutta ei niin pitkä, että siima, peruke tai perho ehtii koskettaa maahan. Paussin pituus vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon siimaa on vavankärjen ulkopuolella. Mitä enemmän siima, sen kauemmin sen suoristuminen kestää, joten sitä pidempi paussi. Lyhyt siima, lyhyt paussi. Pitkä siima, pitkä paussi.
5. Tämä on perusteista vaikeaselkoisin. Heittokaarella tarkoitetaan vavan lähtöasennon ja loppuasennon välistä kulmaa (ks. kuva 2.).
Kuva 2. Vasemmalla näkyy vavan lähtöasento (A) ja loppuasento (B). Oikealla nämä ovat yhdistetty tyvestä. Tässä näkee, että kyseisen heiton heittokaari on noin 35°. Mitä enemmän siimaa on vavankärjen ulkopuolella, sitä isompi heittokaaren pitää olla. Toisinsanoen, mitä enemmän siimaa on vavan kärjen ulkopuolella, sitä enemmän on myös painoa kärjen ulkopuolella. Mitä enemmän painoa, sitä enemmän vapa taipuu heitossa. Jotta kärki kulkisi mahdollisimman suorassa linjassa, on heittokaarta kasvatettava vavan taipuman mukaan (ks. kuva 3.).
Kuva 3. Vasemmalla vähän siima vavankärjen ulkopuolella, pieni taipuma, pieni heittokaari ja hyvä looppi. Keskellä paljon siimaa vavankärjen ulkopuolella, iso taipuma, iso heittokaari ja hyvä looppi. Oikealla paljon siimaa vavankärjen ulkopuolella, iso taipuma, mutta heittäjä yrittää silti heittää pienellä heittokaarella. Tulos; vavankärki ei kulje suorassa linjassa, vaan dippaa keskellä heittoliikettä, joka aiheuttaa tailing loopin. Heittokaari pitää mukauttaa vavan taipuman mukaan. |
